Anteeksi

    Hmm. Kai sanon aluksi jälleen hei kaikille.En tiedä en osaa oikein kirjoittaa tänne mitään, mutten haluaisi tämän samalla lopahtavankaan täysin. Vaikka tosin vasta bloggauksen tänne laitoinkin. Lisäksi mietin uskallanko kirjoittaa tänne mitään vähänkään angstisempaa, asioita jotka liittyvät huonoon oloon, tai vaikka viiltelyyn. Ilman että siitä tulee huomionhuoran mainetta, tai ilman että puolet blogin lukioista lähettäisi mitään lastensuojelu ilmoitusta, kuten viimeblogini kannalta osaksi kävikin. Miettikää nyt ihmiset, ei kenelläkään ole aina huono päivä? Mutta jos heti jostain rikkeestä laittaa lastensuojelu ilmoituksen (niinkuin nykyään helposti onkin) niin eihän ihminen osaa enää purkaa tunteitaan eteenpäin, vaan pitää ne kaikki sisällään? Minullakin on alkanut käymään niin, sillä en tiedä uskallanko kirjoittaa kaikkea tänne ilman että siitä tulisi sanomista, tai lisää sosiaalityöntekijöitä niskaan kuolaamaan. Vaikken minä niitä niin pahana näekkään, ja ymmärrän että ihmiset huolestuvat helposti, niin minäkin. Eikä sosiaalityöntekijätkään ole niin pahat, mutten jaksaisi enää, alkaa jo ahdistamaan ajatuskin mistään sellaisesta. Onneksi minulla on sentään edes yksi ihminen jonka kanssa voin rauhassa puhua, tajusin eilenkin ettei minun tarvitse pelätä olla heikko hänen edessään, tai oma itseni, niinkuin kaikkien kannalta oikeastaan on. Tiedän että häneen voi luottaa, hän auttaa minua, ja asia ei mene eteenpäin ihmisille (kyseinen henkilö kyllä tunnistaa että puhun hänestä) Ainoa asia mitä pelkään, on että hän itse masentuu tai ahdistuu minusta hän on minulle liian tärkeä että kaikkein vähiten toivoisin minun aiheuttavan hänelle liikaa huolta, ja sitämukaa ahdistustakin, ja kenties masennusta. Johtopäätös ---> olisiko kaikille siis parempi, että pitäisin kaiken sisälläni, niin kukaan ei huolestuisi. Ja voisin olla ainakin siitä iloinen?.
     Aiemmin puhuin että mitä jos laittaisin tänne masentavia asioita? Alkaa tästäkin näköjään tulemaan hiukan masentavampi postaus,vaikka enemmänkin miettimistä onkin, ja sekava nyt ainakin. Tässä mielentilassa, kun yritän ajatella asioita, yritän ajatella järkevästi. Mutta mieleeni ei tule yhtään mitää. Olen oikeastaan koko päivän vain ollut hiljaa, paikoillani, katsonut eteenpäin. Ollut ajattelematta tai tekemättä mitään erityistä. Yrittänyt rauhoittua musiikillakin, mutta ei. Ei mitään.. Olen ollut vain tyhjä, kuori, tekemättä mitään tai tuntematta kauheammin mitään. Niin oli eilenkin, ei enää illasta tai oikeastaan yöstä niin paljoa, mutta kuitenkin. Pelkään hiukan, sillä mitä jos minusta on tulossa vain tyhjä, ja turha. En saisi enää mitään aikaiseksi, kun se ennenkin on ollut pientä. Mitä se tekisi minulle? Ja mikä tärkeämpää mitä se tekisi muille?Mitä he ajattelisivat, jos minusta tulisi vain kuori?. Koulut loppuisivat, en kävisi terapiassa enkä missään. Pitäisi yhteyttä mihinkään. Olisin vain huoneessani, hiljaa tekemättä mitään. Istuisin ja katsoisin kattoa mitä olen jo tänään katsonut lukemattomia kertoja, sen supernaturalin lisäksi. Kuka siitä pitäisi jos olisin niin uupunut. Tulevaisuus ei muutenkaan kerro hyvää, vaikka siihen yritänkin uskoa. Jos hylkäisin maailman, hylkäisikö sekin sitten minut? Turhautuisin, ja alkaisin taas tekemään jotain itselleni, se kasvaisi, ja yhä useammin olisin arvilla. En tiedä, näin ei ole onneksi käynnyt, en ole edes tehnyt mitään itselleni, sillä olen luvannut sen. Mutta tuo on aatos, pelko. Jos niin käykin? Toivon , jos osaan tässä tilassa toivoa, ettei niin käy...mutta mistä sitä koskaan tietää? Nyt ei ole kuitenkaan vielä niin, ehkä olen vain ollut liian väsynyt tai uupunut viimeaikoina? Tekisi huomennakin mieli vain jäädä kokopäiväksi sänkyyn, tuijottaa sitä saatanan kattoa. Mutta kai sitä pitää yrittää edes kouluun mennä. Ei omaa tulevaisuuttaan voi, eikä saa pilata huonolla olollaan, jos tätä voi edes huonoksi sanoa, kun tämä on vain tyhjä.Mietin kai eilenyölläkin tuota hieman. Eilen ei ollut ihan paras päivä muutenkaan, ja vaikka kuvittelin että menisi iltaakohden paremmaksi, osaksi menikin. Mutta osaksi huononi. En ollut enää niin tyhjä, mutta tyhjä olin kuitenkin. Ei sentään enää oksettanut kuten aamulla ja päivällä oli. Silti yöni taisi olla rankempi kuin pitkään aikaan. Sillä sain edes puhuttua jostain asioistani, puhuin puhelimessa varmaan viiteen tai kuuteen asti aamulla useamman tunnin. Viimeisen parin tunnin aikana itkin varmaan katkoamatta, ja yhteen vaiheeseen meinasin nukahtaa sen tuomaan uupumukseen, ja liian asian käsittelyyn. Ehkä nukahdinkin, mutta vain hetkeksi. Ja pian itkin jälleen, on se tosiaan rankkaa puhua asioistaan, yrittää ajatella tyhjän olon kanssa, siihen se varmaan menee viimeisellä, että itkee vain. Vaikkei jaksaisi sitäkään.
     Kauhean sekavaa, ja angstista tekstiä taas. En tiedä ehkä vain pelkään. En halua sitä huolta tai kipua muille. Siitä olisi vain kaikille haittaa, ja eniten pelkään rakkaani puolesta. En voisi, enkä koskaan voisikaan toivoa itselleni mitään niin hyvää ja ihanaa kun hän on. Niin luotettavaa ihmistä. En tiedä, mutta minulle hän taitaa olla tällä hetkellä kaikki mitä minulla edes on? Enkä haluaisi hänelle lisää pahaa. Sen takia tuota luultavasti pelkäänkin niin paljon, sillä mitä se tekee hänelle? Ehkä siksi yritän pitää sen vielä poissa minusta parhaani mukaan, kyllähän minulla pitäisi mennä ihan hyvin?.

        Jos eiliseen keskusteluun menee, en enää muista siitä paljoakaan, enkä tänne edes aloita kirjoittamaan, kaikkea kun muutkin tätä lukevat. Muutama lause on kuitenkin jäännyt pyörimään päähäni, epätoivoisten naurahdusten lisäksi. Olihan keskusteluissamme muutama kunnollinen hymykin. Mutta se kesti niin kauan, että olisi huolestuttavaa jos niitä ei olisi ollutkaan. 'En koe auttavani ketään, en sinua'  tuon hän sanoi eilen varmaan useamman kerran, vaikka minä enemmän itseäni eilen moitinkin, minua tuo lause sattuu yhä hyvin paljon, vaikka minun sanani häntä luultavasti enemmän satuttivatkin, jos hän kokee noin. Sillä kukaan ei koskaan ole auttanut minua edes niin paljoa kuin hän on, minun pitäisi olla kiitollinen hänelle. Eikö se jo ole jotain kun kuuntelee yli viisituntia toisen vuodatusta?. Minusta se on todella paljon jo. Toivoisin että hän sen joskus ymmärtäisi. Hän auttaa enemmän kuin kukaan, ja vaikka se onkin todella väärin ajatella, niin tällä hetkellä varmaan olen täällä hänen vuokseen. Toista lausetta en täysin muista, sekin jäi kuitenkin ehkä pahiten kaikumaan pääniperukoihin. 'En halua olla mikään monitoimi pilleri joka auttaa kaikkeen, en ole sellainen, en voi auttaa kaikkeen.' Tuo on aika summittaisesti se, en edes tiedä miltä tuo tuntuu, mieleni tekee jälleen itkemään kun kuulen, tuon lauseen. Kaikuvan uudelleen ja uudelleen päässäni. En halunnut hänen kokevan itseään tuollaiseksi, kun sanoin jo hänen olemassaolonsa auttavan, en todellakaan. Sydämmeni melkein tärisee, enkä oikein tiennyt miten silloin vastata tuohon lauseeseen, tiedä varmaan nytkään. En haluaisi kenenkään kokevan noin auttamisestani, etenkään hänen. Ei hänen edes tarvitse auttaa kaikkeen, ei todellakaan..siksi onkin väärin ajatella että olen täällä elossa vain häntä varten. Eilenkin puhuin siitä etten halua olla pakottamassa häntä mihinkään, vaikka elänkin häntä varten. Onneksi taisi tuon ymmärtää. En tiedä, en osaa sanoa mitään tähän, sillä en ole varma uskallanko edes julkaista tätä. Oikeastaan mietin noita lauseita, häntä. Nytkin, kokoajan.En haluaisi hänelle lisää pahaa....ehkä minun siis kannattaisi olla vain hiljaa.Aivan hiljaa satuttamatta ketään, kuin viaton nukke ♥
         Jos muista asioista puhuttaisiin, mitkä eilisestä ja oikeastaan ennenkin jo, on pyörinyt päässäni, niin on anteeksipyyntö. Nuo lukemattomat kerrat kun hän minulta anteeksi pyytää. Voin myöntää että itsekkin sitä usein pyydän, hyvin helpostikkin. Mutta kulta pieni, ei sinun tarvitse, ei sinun kuulu minulta pyytää. Jos minulla on paha olo, niin se johtuu omasta itsestäni. Ei sinusta. Ehkä huolesta, mutta sinäkin huolestut minusta, yhä vain enemmän. Rakastamme toisiamme liikaa, ja välitämme toisistamme, niin. Että unohdammeko molemmat pian itsemme?Ei anteeksi saa pyytää siitä, jos minua autat, vaikket niin itse tunnekkaan.


        Toistan ehkä itseäni ja olen kauhean angstissa tässä, mutta minulla on vain tyhjä olla, en sano sitä edes pahaksi. Niinkuin eilen sanoin, ja niinkuin se ehkä on väärin. Niin minusta löytyy masokistinenkin puoli. Se on itseasiassa aina ollut minussa, luonnostaan, ja aika suurikin. Vaikka se on ehkä vaikeaa, ja väärin ymmärtää, niin nautin..pidän sekä henkisestä että fyysisestä kivusta omalla tavallani. Siksi en sanoisi tätäkään tilaa niin huonoksi, en oikeastaan mitään tilaani. Jos asiasta aivan hypätään kukkaruukkuun, niin tiistaina, minulla on niille sosiaalityöntekijöille aika, äitinikin tulee tampereelta tänne asti. En tiedä mitä ajatella siitä, en kai osaa ajatella mitään, mutta silti se stressaa jollain tasolla.
     En tiedä mietin asioita, tämän angstinkin julkaisemista, pieni pala on kurkussani, ja tuntuu kuin pidättelisin jälleen itkuani? Miksi edes? Haluaisin kuulla rakkaani äänen, halata häntä tiukkaan, juosta karkuun maailmaa, ja olla hetken vain hänen kanssaan. Vastahan hänet näin, miksi viikko tuntuu niin pitkältä ajalta.  En tiedä, tunnen itseni hyvin heikoksi kun mieleni tekisi vain itkeä häntä vasten, ja nukkua yöni hänen lähellään, hänen lämmössään tuntien vain molempien hengityksen, sekä lämmön, halata häntä ikuisuuksiin.  Ja sen lisäksi kuulla, hänen ihana äänensä, ehkä naurahdus, nähdä hymy. En jaksaisi, en haluaisi puhua pahoja asioita hänen kanssaan...en siitä millainen olo minulla on.. kuulla vain hänen äänensä, ehkä pieni naurahdus, ja hänen päivän asioistaan, ja se tasaisi kaiken ♥

Halit vain kaikillee, toivon ettei tämä angstimökömökö bloggaus ollut liian rasittavaa tai huolestuttavaa lukea :''D Halusin vain ilmaista tunteitani tänne hiukan. Ajattelin että ensi viikon puolella voisin tehdä erikseen muutamasta ihmisestä postauksen cc :

Hyyi kun ei tullut lainkaan kuvia : c no ehkä niitä viimepostauksessa oli tarpeeksi :''D Hyvää yötä kaikille, pärjäilkää, niin minäkin yritän. ja halit~

-Nobody

Who i am? Myself in pictures.

plääh, aloin massaksi mutta yritin keksiä jotain erikoisempaa ennen videopostauksen tekemistä :c en taida keksiä tähän muuta, kun muutenkin tuli tälläinen ylipitkä postaus, joten halit jä hyvää yötä kaikille.